8D-luokan tyttöjen vierailu Aalto-yliopiston naisten päivä -tapahtumaan 9.3.2020
Päivämme alkoi metromatkalla Kontulasta kohti Espoon Aalto-yliopistoa. Kello 10 päivän pääohjelma alkoi ja pääsimme kuuntelemaan Aalto-yliopistossa opiskelevilta sekä jo valmistuneilta paljon tietoa heidän aloistaan, opiskeluistaan, kuinka he ovat päätyneet Aalto-yliopistoon sekä tietenkin paljon muuta tietoa luennon muodossa. Meille kerrottiin muun muassa, kuinka teknologialla voidaan muuttaa maailmaa ja vaikuttaa paljon esimerkiksi lääketieteeseen. Planmeca-yrityksen tuotepäällikkö Saila Parmes kertoi, kuinka teknologian avulla voidaan tehdä oikeasta ihmisestä täysin samanlainen virtuaalinen eli teknologinen 3D-versio. Tätä virtuaali-versiota kutsutaan virtuaalipotilaaksi, jota käytetään suunniteltaessa ihmiselle vaikka hammasimplanttia eli tekojuurta. Virtuaalipotilaan avulla voidaan katsoa ennen itse toimenpidettä, minkä kokoinen tekojuuri potilaalle sopii, ettei juuri ulottuisi leuassa oleviin hermoihin aiheuttaen tällöin kovaa kipua. Virtuaalipotilaan yksi todella suuri hyöty on siis se, että lääketieteellisen toimenpiteen epäonnistumisen riskiä voidaan huomattavasti pienentää entisestään. Planmeca oli yksi osa luentoa, mutta saimme myös tietoa sähkötekniikka-alalla työskentelevältä Piia Simpaselta sekä apulaisprofessori Pauliina Ilmoselta, joka työskentelee paljon matematiikan kaavojen parissa.
Reilu tunnin kestäneen luennon jälkeen oli lounastauko, jonka jälkeen teekkarit eli teknillisessä yliopistossa opiskelevat kertoivat omista opintopoluistaan. Yksi heistä ei ollut teekkari vaan kauppakorkeakoulun puolelta oleva opiskelija, jonka kanssa jatkoimme teekkarien puheiden jälkeen kestävä kehitys -työpajaan. Työpajassa kauppakorkeakoulu-opiskelija Emilia kertoi meille rahoittamisesta ja vastuullisesta sijoittamisesta. Pääsimme myös itse ryhmissä miettimään, mihin rahat olisi järkevää yrityksen kannalta sijoittaa ja mihin ei.
Kestävä kehitys -työpajan jälkeen kävimme katsomassa virtuaalimaailmaa avaruudesta. Emme konkreettisesti kokeilleet, miltä virtuaalimaailma näyttää virtuaalilaseilla, mutta ruudulta kuitenkin näimme sen.
Viimeisenä pääsimme Planmeca-työpajaan, jossa sai halutessaan kokeilla itse virtuaalimaailmassa hammasimplantin suunnittelua. Virtuaalipotilaan hampaat olivat tehty jonkun muun ihmisen hampaista, ja pääsimme niitä itse katsomaan läheltä joko ruudun kautta tai virtuaalilaseilla. Siisteintä oli, kun pääsi itse näkemään virtuaalipotilaan suun ja jopa ikenien sisälle ja laittamaan implantteja paikoilleen.
Iltapäivästä lähdimme kaikki koteihimme metrolla ja reissumme alkoi olla pulkassa. Saimme paljon uutta tietoa teknologiasta ja osa myös kokeili juuri Planmecan työpajassa virtuaalista hammasimplantin suunnittelua, jota ei ihan normaalina koulupäivänä pääse kokeilemaan. Kaikin puolin opettavainen, mielenkiintoinen ja vähän erilainen reissu takana 🙂
Teksti Nea Mäki
