Kalenteri

marraskuu 2017
ma ti ke to pe la su
 12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930  

Hyl Kansallisteatterissa katsomassa Koivua ja Tähteä

Sakari Topelius kirjoitti sadun Koivu ja tähti, joka ilmestyi vuonna 1893. Pirkko Saision näytelmä Koivu ja Tähti jatkuu siitä, mihin Sakari Topeliuksen satu päättyy. Lapset, jotka on ryöstetty isonvihaan aikaan Venäjälle, pääsevät vihdoinkin kotiin. Topeliuksen versio saattaisi päättyä satujen tapaan “ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka”. Saision näytelmässä on onni kuitenkin välillä kaukana.Hagarin ja Kristofferin kotiinpaluu ei hänen mukaansa ole ollenkaan niin riemukas kuin kuvitella saattaisi eikä jatkokaan suju onnellisten tähtien alla

Jos satutäti Saisiota on uskominen, tapahtui melkoisesti. Ensinnäkään lapsukaisten vanhemmat eivät olisi millään tahtoneet ottaa heitä takaisin. Sitten kimppuun iskevät Ruotsin armeijan värvärit, jotka olisivat vieneet Kristofferin mielellään suureen sotaansa Venäjää vastaan. Paljon muutakin ikävää Hagarille ja Kristoferille ehtii tapahtua.

Topeliuksen sadussa Hagar ja Kristoffer tapaavat paluumatkallaan köyhiä mutta vähästään antavia ja kaikista huolehtivia suomalaisia. Saision näytelmässä suomalaiset rapujuhlijat näyttyvät moninaisina ja erimielisinä, riitelevinä ja jakaantuneina, joita muualta tulleet passaavat ja palvelevat. Koomisen ulkokuoren alle kätkeytyy kuva kansasta, joka tuntuu kadottaneen kaiken, mihin uskoa ja sitä kautta käsityksen itsestään. Faktat, mielipiteet ja uskomukset kamppailevat ihmisten huomiosta, ja koko elämästä on tullut pelkkää oman minän ympärillä pyörimistä.

Näytelmä loppuu dystopiaan eli uhkakuvaan tulevaisuudesta. Lopussa kaikki menee sekaisin. Pohjoinen ja etelä vaihtavat paikkaa, kompassit näyttävät väärin ja hyväosaiset ihmiset joutuvat kokemaan, miltä tuntuu olla muukalaisena omassa maassaan. Kirjailija tuntuu vihjaavan, että meidän olisi ehkä syytä peruuttaa hieman tai ainakin hidastaa, sillä tätä menoa seilaamme kohta Tuonelan virtaa yhdessä viimeisen jääkarhun kanssa. Surullista ja huvittavaa tietysti on se, että olemme niin kiinni oman itsemme projektissa, että emme tajua lipuvamme kohti viimeistä rantaa ja yhteistä tuhoa. Nyt tuntuu olevan viimeiset ajat  nostaa kärsä omasta navasta ja katsoa ympärille. Evoluution alkuaikojen periaateen mukaan yrittää yhteisönä ja aina eteenpäin.

Eräs opettajista oli näytelmästä huolissaan: “Tällaisen kuvanko haluamme tulevaisuuden Suomesta antaa?”  Tottakai haluamme, se on parasta, mitä voimme teille nuorille näyttää, koska virheistä oppii. Tehkää omat virheenne, mutta älkää samoja virheitä kuin me viimeiset sata vuotta eläneet. Eilen juhlimme 100-vuotiasta Suomea kokemalla  taidetta, iloa ja läheisyyttä, yhdessä, yhtenäisenä ja yhteisönä. Siitä on hyvä jatkaa seuraavat sata vuotta yhteisönä ja aina eteenpäin.

Lopuksi haluan kiittää Hyllin tuottajatiimiä, joka teki juhlasta juhlan. Mukana oli opettajakuntaa, toimisto, ruokala ja alakerran kopin poijjaat. Nöyrät kiitokset myös mahtavalle juhlakansalle, meille hyville hylliläisille ja hyllin hyville.

http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/3653905/Teatteriarvio+Koivu+ja+tahti++Saision+Suomi+on+monenlainen+vaan+ei+yhtenainen

By | 2017-11-09T12:54:37+03:00 marraskuu 9th, 2017|Uncategorized|Kommentit pois päältä artikkelissa Hyl Kansallisteatterissa katsomassa Koivua ja Tähteä

About the Author: